Noora on Oton thailainen tyttökaveri ja Otto on puoliksi thailainen!

Päivien päivää teille kaikille metsiemme miehille ja naisille!

Thaimaahan maastoutumisen viimeinen vaihe on ohi ja suoritimme sen kiitettävillä arvosanoilla! Olemme jo harjoitelleet tätä jaloa taitoa lähes viisi viikkoa ja molempien kyvyt ovat kehittyneet jo lähes mestarillisiin mittasuhteisiin. Edellytykset thailaiseksi maastoutumiseen eivät olleet kovinkaan hyvät, etenkään Otolla, joten olemme erittäin tyytyväisiä päivän kuntoon. Noora suoritti kurssinsa viimeisen vaiheen tiistaina ja Otto puolestaan keskiviikkona. Kävelimme pitkin möhömahaisten saksalaisten kansoittamaa pikkukujaa Hua Hinissa, kunnes hierontapaikan mamma vetäisi meidät turvaan korealaisten turistien Nikoneiden pakottavasta puristuksesta. Otto väänsi kättä hierontapaikan hinnoista thaiksi ja valotti myös historiaansa Kaakkois-Aasian niemimaalla. Tästähän mamma innostui ja kysäisi ohimennen Noora osoittaen, että onko tämä sinun thailainen tyttökaverisi. Nooran osalta kurssi oli näin ollen HYVÄKSYTTY!

Oton tulikoe odotti puolestaan nousuveden liplatellessa varpaidemme juuressa keskipäivän aikaan Hua Hinin rannalla. Kuten kunnon punoittaville turisteille kuuluu, mekin vuokrasimme elintasollemme soveliaat joka suuntaan taittuvat rantatuolit. Rantatuoleista käsin annoimme meille niin rakkaan UV-säteilyn käristää jo ennalta punoittavia varsiamme, jotka olimme kuitenkin valelleet ennaltaehkäisevästi aurinkorasvalla, mutta turhaan... Mamma (eri kuin edellisessä tarinassa) vuokrasi meille tuolit asevelihintaan ja kaupanteon yhteydessä Otto välitti henkilöhistoriaansa myös hänelle. Otimme aurinkomatkojen suositusten mukaisen määrän auringon säteilyä ja aloimme hivuttautua lievästi punoittaen kohti hotelliamme. Rantamamma kuitenkin pysäytti meidät, ja kysyi Otolta onko hänen äitinsä kenties thailainen. (!?) Näin ollen voidaan sanoa, että kurssi on myös Oton kohdalta hyväksytty. Olisi ollut ehkä liioiteltua, mikäli mamma olisi kysynyt, ovatko Oton molemmat vanhemmat thailaisia. Luulisi jo vähän pöljemmänkin tajuavan, että vaalea tukka, 100+ -kilon elopaino, 187 sentin varsi ja thain puhuminen murtaen eivät välttämättä vastaa puoliksi thailaisen henkilön tuntomerkkejä. Mene ja tiedä.

Aika Hua Hinissa on mennyt todella rattoisasti ja meillä on ollut sangen mukavaa. Bussimatka Chiang Maista Hua Hiniin oli puolestaan jännittävä ja täynnä yllätyksiä. Nukuimme. Noei... Sotilaat ratsasivat bussimme ja etsivät ilmeisesti huumeita, aseita ja tai etsintäkuulutettuja rikollisia. Meihin sotilaat eivät kuitenkaan kajonneet, joten Noora sai Hua Hinissa myytyä salakuljettamansa burmansimpanssipariskunnan käypään hintaan. Näin ollen loppumatkamme budjetti oli turvattu.

Hua Hin on pitänyt sisällään motskariajelua, apinoita, thaiboxingia ja golfia. Golfissa Noora löi Hole-in-onen joka kerralla, vaikka reikiä ei ollut olemassa. Otto puolestaan meinasi kalauttaa golfpallolla päähän keski-ikäistä brittiherrasmiestä, joka oli puttailemassa etumaastossa. Tiistaina vuokrasimme custom-mallisen Honda Phantomin, jolla päristelimme koko päivän pitkin Hua Hinin pölyisiä teitä. Nooralla oli aavistuksen huono aamu, ja päivä, joten jalan polttaminen motskarin pakoputkeen ei edesauttanut tuosta tilasta toipumista yhtään. Otto yritti puolestaan kompensoida tätä ajamalla ajoneuvon rakenteen suurinta sallimaa nopeutta. :D (Äidit HUOM! Tämä on fiktiota, vähän niinkuin supermieskin!) Ajelimme n. 150 km (eli vajaan tunnin ajan) ympäri Hua Hinia ja nautimme vuoristoisen ja Siaminlahteen kauniisti laskeutuvan merellisen maiseman harmoniasta.

Otto vei Nooran katsomaan thaiboxingia toissailtana, jottei Nooran Thaimaan sivistykseen jäisi nyrkin mentävää aukkoa. Otteluita oli kaiken kaikkiaan kuusi. Yhdessä lasten matsissa pikkupoika tyrmäsi alakoukulla toisen jannun kanveesiin ottamaan lukua. Kaveri tosiaan otti lukua ja makasi tajuttomana vähän aikaa. Paikan päällikkö (itse King Kong) huusi vain kehän reunalta "Mai pen lai!" eli ei mitään hätää, ei niin väliä. Olimme lievästi järkyttyneitä, tai ainakin Noora oli. Poika kuitenkin virkosi ja lähti tappion karvaan kalkin nielleenä nyrkkeilystadionilta ulos. Eikä tässä vielä kaikki, paikalla oli myös australiais-saksalais-kiinalais-thailainen polttariseurue ja pojat onnistuivat kiitettävästi haisemaan yhtäaikaa viinalle ja valkosipulille. Game over -paitaa kantava playoff-partainen aussi kantoi mukanaan vaalenpunaista nallea ja pääsi jopa käymään kehässä oikeiden thainyrkkeilijöiden kanssa. Tyrmäystä ei tullut, mutta eiköhän kaveri tule ottamaan tuleviasuudessa lukua vielä monta kertaa. :D Thaiboxing oli kuitenkin antoisa kokemus ja otteluiden lopuksi Noora pääsi kuvaan itse mestarin kanssa.
Löydettiin myös Mike ja Mehis, tai oikeastaan Mehis löysi meidät. Sorruimme turisteille suurimpaan syntiin, eli teetättämään Nooralle mekon. Toisaalta se oli hyvä ase kaikkia niitä 1500 tailoria vastaan, jotka yrittivät myydä meille kasmirinvillaisia pukujaan "special pricella". Pystyimme vaan vastaamaan (suomeksi tai englanniksi, koska ovat lähes kaikki Nepalista, Burmasta tai Intiasta) ,että meille on jo tulossa. Henkisestä pahoinvoinnista toivuttuamme tajusimme kuitenkin, että Nooralle on nyt kuitenkin tulossa hieno purppuranvärinen leninki. Tämän kaiken innnoittamana halusimme koota listan Sinulle, joka haluat välttää kaupstelijoiden julmat metkut täällä Kaakkois-Aasian ostosparatiisissa:

1. Vuokraa mopo. Näin ollen Tuk Tuk -miehet, lavataksimiehet tai mitkään miehet eivät pääse yrittämäään minkään kulkuvälineen tarjoamista sinulle.
2. Aja sivukujilla niin kovaa, että tailorit pakenevat sisätiloihin terveen itsesuojeluvaiston pakottamina.
3. Sivuuta kaikki "Terveterve" ja "Oletko suomalainen?" huudot ja vastaa: "Dude, I'm from South Africa, so I don't understand what you're talking about!?"
4. Leiki köyhää, ja vetäise tyhjä jogurttipurkki takataskusta pyytäen tailorilta rahaa. Voit myös tehostaa efektiä laittamalla sinne jo muutaman kolikon etukäteen. Ei varmasti pyydä teetättämään pukua.
5. Sano, että olet niin hankala asiakas, että juttu saattaa mennä oikeuteen jo ennenkuin kankaat on valittu.
6. Näytä vihaiselta.
7. Sano, ettet ole syönyt vähään aikaan, ja että nyt maistuisi intialainen tai jopa nepalilainen!
8. Näytä kaverille pala ja sano, että teillä ei kuitenkaan riitä kangasta.
9. Leiki thailaista. Me olemme siinä jo onnistuneet. :)

Btw, jos jotain ärsyttävää pitää hotellipalveluista sanoa, niin suomalaiset kakkapyllyt (eli me, jos et ymmärtänyt) ovat joutuneet pyytämään respasta lisää wc-paperia, koska Room service pihtaa sitä. Sen pituinen se.


Nöyrät kirjeenvaihtajanne maailmalta,
Tiedätte kyllä ketkä

Ps. Otto on flunssan ja kuumeen kourissa ja suoltanut tätä tekstiä yhteistyössä Nooran kanssa sängyn pohjalta. Näin ollen emme vastaa juttujen tasosta tai siitä ettei tasoa ole olemassakaan.

Nooran swingi oli huimassa kunnossa...(Mikko Ilonen olis kateellinen...)

Otto löysi nokkivan kaverin. (nok = lintu thaiksi)

Turpaan vaan ja onnea. Kuvassa vasemmalla oleva kaveri voitti matsin.

Hua Hin koko komeudessaan Khao Takiabilta (Apinavuorelta) kuvattuna.

Kyllä tällä kelpas pärräillä...vähän oli kyllä mopo...tosin..

Herrasmiehiä ja mummokeilausta

Päivien päivää te rakkaat ystävämme siellä tundraisilla takamailla!

El Tourismo! Suomeksi turismi, englanniksi tourism. Tarkoittaa sananmukaisesti kiertelemistä, palloilemista, esailemista, poukkoilua, jormailua, säntäilyä ja neppailua erilaisilla turistikohteiksi luokitelluilla alueilla, joilla punoittavat saksalaiset ja Nikonejaan kaulassa raahaavat korealaisjapanilaiset turistit ottavat kuvia punoittavista kanssamatkustajista ja tämän jälkeen raahautuvat minibussiin hoitamaan kesivää niskaansa ja vilvoittelevat ilmastoidussa autossa 150-kiloisia varsiaan, joita he ovat uuvuttaneet 12 minuutin kuvauskierroksella, jossa täytyi nousta myös 16 rappua. Mutta ei näin meillä.

Torstainen matka muutti käsitystämme turismista, koska saimme iloiten matkata edellisestä tekstistä poiketen brittiläisten ja puolalaisten turistien kanssa. 10 hengen retkikuntamme piti sisällään 3 nuorta brittiä, 2 suomalaista matkaajaa sekä 5 hengen puolalaisen sukuseurueen. Kuka siis ei kuulu joukkoon? :) Noei, puolalaiset vaikuttivat rastoineen ja Bob Marley-paitoineen odottavan kovastikin Haile Selassien näkemistä matkalla. Joutuivat kuitenkin pettymään. Ihan mukavaa sakkia olivat, vaikkakin kävivät välillä pössyttelemässä ja silmät seiso päässä kuin särjillä. Yhdellä puolalaispojalla oli omien sanojensa mukaan kotonaan 1000 hämähäkkiä, 25 käärmettä, skorpioneja ja tuhatjalkasia. Tiedä häntä...mies aikoi vielä omien sanojensa (kenen muunkaan?) mukaan plastiikkakirurgiksi. Kiva yhtälö. Ei oikein tykänny Otosta, kun Otto kerto tappaneensa n. 10 käärmettä täällä asuessaan.

Brittiläiset taas puolestaan ovat jollain tavalla ärsyttäviä, vaikka tosi mukavia tyyppejä olivatkin. Eilinen oli menny pojilla pitkäksi joten he puhaltelivat jo minibussissa aika lailla. Kadehdittavaa ja ärsyttävää on se, että kun brittimies kertoo omasta ulostustarpeestaan (tai muusta em. liittyvästä), niin se kuulostaa aina hienostuneelta, sivistyneeltä ja herrasmiesmäiseltä. "Oh sir, you have some poop in your pants..." - "Oh, it doesnt matter, after all, im british!". Brittiseurueeseen kuulu myös Robbie Williamsin näkönen kaveri, joka oli ihan pihalla (liekö ollu rehabissa) koko ajan (kamu veti myös koko haikkauksen släbäreillä). Sitten mukana oli myös Hugh Grantin oloinen kaveri, joka oli viime Thaimaan reissulla telonu päänsä kattotuulettimeen ja tämän seurauksena hessulla oli miehinen arpi foreheadissa. Tämän sankarin tyttökaveri Becky (Vicky?) oli myös messissä ja hyttyset tykkäsivät hänen puhtaasta kuninkaallisesta brittiverestä! Eli herrasmiesten retki oli tuloillaan!

Ratsastettiin alkuun norsuilla ja tunnin reissulla päästiin ehkä 550 metrin matka, koska norsut söivät kaikkea reitin varrelta ja hankasivat jumbokokoisia kankkujaan joka ikisiin puunrunkoihin ja kiviin, joita matkan varrella oli. Kukin tyylillään ja suokaamme näille jättikokoisille nisäkkäille edes nämä pienet maalliset ilot. Viidakossa oli kuitenkin kiva seurailla huikeaa kasvillisuutta ja Canoni laulo kilpaa lintujen kanssa. Norsuilla oli myös kova kollektiiviinen tarve virtsata ja ulostaa. Kun yksi, niin kohta kaikki. Miltähän siitä pikkunorsusta tuntu neljännellä kerralla, kun se oli tyhjentänyt kaiken jo ekalla kerralla...? Emme varmaan tule koskaan tietämään?!?

Sitten haikattiin waterfallsille (nam tok thaiksi), joka oli ihan ok. Siellä oli aika paljon kuitenkin turisteja kylpemässä. Piti meidänkin käydä pulahtamassa, kun oltiin kerta sinne asti röllötelty. Sen pituinen se haikkaus.

Sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin (näin Thaimaassa)...ja puolalaisten pupillit pienenivät pienenemistään. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että meille jaettiin haisevat ja homeiset veneilyliivit ja kypärät. Tämän jälkeen alkoi kuivaharjoittelu...in to the boat...forward...Forward...FORWARD....FASTER...HARDER...SCOOTER...Everybody Down...Everybody left side...everybody right side...out of the boat. Tämän jälkeen saatiin kuninkaallisten koskimelojien stipendi ja valmistuttiin Mae Taengin koskiyliopistosta melatieteiden maistereiksi. ;) Sitten white...kröhöm...brown water raftingia...saatiin onneksemme jakaa kumivene brittiläisen pariskunnan kanssa ja veneemme kippari Mr.Bean (aikuisten oikeesti) osasi nuoresta iästään huolimatta ohjeistaa meitä pöljiä turisteja siten, että vältimme pahimmat karikot.

Raftingi oli mahtavaa!!! Vauhtia ei ollut paljon, mutta vesi pärskyi ja vene keinui ihan kunnolla. Harmiksemme koskenlaskua kesti vain n. puoli tuntia, koska iso puu oli kaatunu reitille ja jouduimme kiertämään sen maateitse lava-autolla. Toisen venekunnan kippari "Rambo" oli ilmeisesti joukon alfauros, jota muut thailaiset veneilijät ihaillen seurasivat. "This is Rambo, he's gonna take care of you...". Miehen "huumori" oli jopa thailaisella mittapuulla outoa, joten jutut alkoivat tympimään suomalaisia punaniskoja jossain matkan vaiheessa. Tämä sankareiden sankari pärski melalla vettä meidän päälle muka "huomaamatta" ja oli kuin mitään ei ois tapahtunu. Nohh...olihan se ekalla kerralla ihan hauskaa mutta toinen, kolmas, neljäs...nnännes...kerta ei enää naurattanut ihan niin paljoa. Tämä viidakoiden setä hauskuutti meitä myös leikkimällä hukkuvaa. Oli kuitenkin hyvä reissu.

Tämän jälkeen mentiin Hmong-vuoristoheimon kylään ja tuntu vähän hassulta mennä elvistelemään sinne toisten asumuksiin...noh, kai ne saa rahaa siitä. Heti kun pickuppi tuli pihaan niin mummo vetäs tuotteet tiskiin ja koitti höynäyttää turisteilta rahat pois. Meitä ei oikein kiinnostanu ostaa mitään kun oli housut märkänä ja orastavan pissitulehduksen pelko pakotti takaraivossa... :D Koko paketti makso meiltä 2000 bht (50e), joten ei paljoa...ja oli kyllä rahansa arvoinen. Suositamme!

Käytiin hakemassa torstai-iltana uus skootteri! 135-kuutioinen Jammu, joka oli aika namu. Kulki jotain 120kmh (ÄIDIT HUOM: lukekaa 45kmh). Nähtiin sitten perjantain liikenteessä kaksi kolaria..ensimmäisessä keississä oli thailainen poika esaillu itsensä kumoon ja piteli jalkaansa ambulanssimiehistön ihmetellessä tapahtunutta. Toinen keissi sattu sitten ihan meidän nenän edessä...ajettiin toisen (kas kun ei saman) thailaisen pojan perässä ja mummeli päätti ylittää tien kohdasta jossa tien ylitys ei ole sallittu. Mummo jäi jotenkin arpomaan keskelle tietä ja jannu vatuloi jarrujen kanssa ja lukitsi etummaisen renkaan lukkojarrutuksella siten, että mopon etupää karkas alta ja heitti kuskin pois selästä. Mopedi jatkoi kuitenkin matkaansa eteenpäin keilaten mummelin kumoon. STRIKE! Onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin ja kaikki pääsivät omin jaloin pakenemaan onnettomuuspaikalta. Seurasimme tilannetta noin 5 m päästä (ÄIDIT HUOM: Tämä on fiktiivinen tarina :D). Noora ei ollu tyytyväinen ajovauhtiin ja huusi takaa koko ajan: "Otto, aja kovempaa!". : )

Lähettiin perjantaina elvistelemään käärmefarmille Mae San kauniisiin maisemiin (n.12km Cmaista). Käärmefarmi oli uskomaton elämys ja Otto ei meinannu pysyä housuissaan (ei oo laihtunu eikä lihonu kuitenkaan)...Kuningaskobria, erilaisia pythoneita, puukäärmeitä, vipereita, racereita...ym. Pojat pistivät myös esityksen pystyyn ja selostaja matki käheällä äänellä yhdysvaltalaisia nyrkkeilyselostajia. Ja tämä asiahan huvitti meitä suuresti. Täysin itsesuojeluvaistoton herrasmies leikki siaminkobrien kanssa ja lopuksi lypsi (vähän eri tavalla kuin mitä sana "lypsää" antaa olettaa) niiltä myrkkyä pieneen purkkiin. Saatiin myös koskea ko. kobraa ja pidellä pythonia harteilla...AIVAN MAHTAVA PAIKKA!

Löydettiin matkalta ihan idyllinen kahvila, jossa Otto kävi täyttämässä päivittäisen kofeiinikiintiönsä. Aktiivipäivä jatkui ja suuntasimme matkamme muutamien mutkien kautta Cmai Night Safarille. Peurat jormailivat jo porttien luona ja lähestyivät mopoamme jännästi. Otto sai puhuttua liput puoleen hintaan "Thaimaassa asuvana työntekijänä". Toisin sanoen kassaneiti oletti, että olen em. henkilö. Ohjelmassa oli Savannah Safari (pimeässä vedettiin avobussilla eläinten seassa, jotka olivat pääosin Afrikasta. Osa eläimistä oli aitauksissa, osa ei.), Predator Prowl (samantyyppinen, mutta ohjelmistossa oli pääosin saalistajia, kuten nimi kertoo), Laser Music Show (Vesisuihkujen ja lasereiden avulla tehty jännä show) ja Jaguars trail (pääsi ite tsippailemaan 1.2 km lenkin, jossa oli paljon eläimiä näytillä). Ja ainiin...pitelimme leijonanpoikasta sylissä ja katoimme lähietäisyydeltä kun kaksi valkoisen bengalintiikerin poikasta leikki keskenään häkissä. Päivä oli success!

Lauantaina huiputettiin Doi Sutep ja Doi Pai, jotka ovat molemmat vajaan 1700 metrin korkuisia näppylöitä. Valittiin reissulle hyvä päivä, kun Cmain yliopiston opiskelijat viettivät vuosittaista tapahtumaa, johon kuului kiipeäminen Doi Sutepin huipulle. Alkuun fiilis oli: "hei, tosi kiva kun täällä on tänään paljon porukkaa", mutta tuokion päästä: "hei, tosi kiva kun ei päästä ylös eikä alas kun ihmiset ovat tilkinneet lavataksien ja maasturien jättämät aukot vuoristotiellä". Näin ollen matkanteko oli hidasta pujottelua, mutta päästiin kuitenkin huipulle ja näkymät olivat henkeäsalpaavat. Ajettiin mopolla Doi Pain camping groundille ja tien huonous teki reissusta melkoisen seikkailun. Takaisin tullessa saatiin sitten kokea monsuunisateen raikastava efekti ja voimme sanoa, ettei avokypärien kanssa kannata sateessa paljon ajella. Ja kansanviisaus sanoo myös, ETTEI skootterin ohut ja sileä rengas VOI mitenkään lähteä missään tapauksessa missään olosuhteissa vesiliirtoon. Kuivateltiin kamat hotskulla ja sitten Noora pääs skootterin puikkoihin enteillen ajoreissuja Hua Hinissa. Hyvin suju ensimmäiset ajot, vaikkakin paria autoa murjottiin:)

Nyt istutaan Central Airport Plazan (Cmain uusin ja hienoin ostari) Starbucksilla (Oton mielestä ehkä paras asia maailmassa Jeesuksen ja vaimon jälkeen) ja kirjotellaan blogia...bussi (rot tua thammadaa) lähtee klo 19.30 kohti Hua Hinia, jossa meitä odottaa määrittelemätön majoitus. Joten...toivotaan, että saadaan sieltä majapaikka kohtuullisella hinnalla ja altaalla ja wlanilla varustettuna. Ollaan Hua Hinissa perjantaihin asti ja suunnataan sitten Bangkokiin viettämään viimeisiä päiviä tässä uskomattoman hienossa ja ihanassa maassa. Ko Tao jää nyt ensi kertaan koska meidän haitari ei kestä sitä reissua.

Rakkain terveisin,

Tiedätte kyllä ketkä

Näillä norsuilla ratsasteltiin ympäri metsää.

Vesiputous ja brittituristeja. (VINKKI: Käännä monitoria)

Mies näytti Nooralle miten kesytetään kobria, Noora ei sitten osannu kesyttää kun pythonin.

Tässä taidonnäyte Nooran käärmeenlumoajan skillseistä!

Populaa Doi Sutepilla, pääosin Cmain yliopiston opiskelijoita.

Upeat näkymät Doi Pailta.

Otto röllöttelee guest housemme loungessa.

Eilisiltaisen kuvaussession tuotos. Kuvassa vanhan Cmain temppelin raunioita.

Cmai, we love you!

Tervehdys kaikki tasalämpöiset toverimme!

(Tämä teksti kirjoitettu lauantaina/sunnuntaina matkalla kohti Chiang Maita)

Ollaan ajelemassa VIP-bussilla kohti Chiang Maita Kamphaeng Phetin kohdalla ja kello on tällä hetkellä 1:12 aamulla/yöllä. Suomessa te vasta harjailette hampaitanne ja kulmakarvojanne enteillen hyviä ja makoisia koko yön kestäviä unia. Tämänhetkisen ajankohdan innoittamana ajattelimme kirjoittaa muutamia vinkkejä niille, jotka aikovat matkustaa pitkiä matkoja bussilla Thaimaassa. Here we go:

1. Kaikissa tapauksissa nukahda AINA ennen takapenkillä istuvaa kuorsaajaa.
2. Jos et nukahda ennen kuorsaajaa, voit yrittää herättää hänet loihtimalla ilmoille teatraalisen yskänkohtauksen. Lopputuloksena saattaa olla se, että saat koko bussin vihat niskoillesi ja kuorsaaja pärisyttää vanhaan malliin.
3. Voit yrittää herättää kuorsaajan heittämällä salakavalasti ja vaivihkaa vettä hänen päälleen. (HUOM! Poliisin silmin sulla on tässä tapauksessa motiivi, mutta ei alibia.)
4. Jos et nukahda ennen kuorsaajaa, laita korvatulpat. Vaarana on kuitenkin se, että heräät Chiang Main sijaan Vietnamista ja ihmettelet, miksei vettä tule Hanoista.
5. Voit myös yrittää leikkiä kuorsaajaa ja tällä leikkipärisytyksellä yrittää herättää hänet. Saat varmaan taas bussin vihat päällesi ja kuorsaaja jatkaa edelleen urakkaansa moottorisahamiehenä rallicrossiradalla.
6. Mikäli haluat laihtua, syö bussin tarjoamat herkkueväät. Ilmainen vinkki! Syö lentoemon tuoma sapuska, pyydä jopa lisää ja ota jälkkäriksi paketti tai pari Imodiumia. Näin ollen voit rauhallisin mielin nukkua (mikäli noudatit kohtaa 1.) ilman että velli valahtaa kesken unien housuun. Voit sitten määränpääsi hotellissa avata hanat ja laihtua 10 kiloa ripuloiden.
7. Edelliseen liittyen, koeta välttää bussin vessoja, ellet halua verensiirtoa kotimaassasi. Voit tosin tehdä sen täälläkin ja luovuttaa samalla vaikka toisen munuaisen, osan maksasta ja ehkäpä jopa kiveksen (koskee vain miehiä).
8. Voit yrittää telepaattisella tasolla vaikuttaa kuorsaajan unen laatuun.
9. Voit aina kirjoittaa blogia :)

Käytiin muuten Tessan ja Enskan kanssa torstaina Khao San Roadilla ja "temppelikierroksella", josta ei oo lapsille eikä oikein muillekaan mitään kerrottavaa. Khao San Roadin "hellomisterit" ja "terveterve" - intianpakistanilaiset huutelijat pistivät veren kiehumaan jo ihan ensimetreillä.

Hyvin ruskettunut mieshenkilö aloitti vuorovaikutuksen kanssani sanoilla: "terveterve, oletko suomi?". Vastasin tähän, että: "ei nyt huvittais puhua Thaimaassa suomea pakistanilaisen räätälin kanssa, joka on opetellut muutaman fraasin rakkaan kotimaani kaunista kieltä." Mies katsoi nappisilmillään minua suoraan silmiin ja sanoi: "Stockmannin laatua Anttilan hintaan!". Vastasin tähän: "Miten ois Mike Tysonin laatua Anttilan hintaan?". Kuinka ollakaan, opeteltujen fraasien takana piili herkkä ja kielitaitoinen mies, joka lähti kuin taikaiskusta heittelemään verkkojaan muille vesille. Khao San Road oli nähty.

Temppelit oli kiinni ja ruoka-aikaan hanakasti kotona ollut mies yritti saada meitä lähtemään kierrokselle toiselle puolen kaupunkia. Hinta laski jännästi 1200:sta bahtista 15 bahtiin ja haistelin palaneen käryä hommassa. Mies läpsi minua kummasti käteen puhuessaan ja suuttui kun emme lähteneet hänen tarjoamalleen luxusmatkalle. Voi olla, että hinta ois ollu sitten se toinen munuainen tai puolikas maksasta. Oli ehkä ihan viisasta, ettei lähetty.

Päivä oli kuitenkin muuten ihan makoisa ja löydettiin monia fantastisbriliantteja paikkoja. Baiyoke oli 306-metrisenä tolppana hieno nähtävyys ja sieltä näki koko Bangkokin. Otin myös kuvan esailevista korealaisista ja yksi heistä antoi pikakurssin digikameran toimintaan. Ois pitäny sanoa, ettei Fuji tee kunnon kameroita, mutta en osannu siinä tilanteessa sanaakaan koreaa. Otin kuvat ja hauskuutin porukkaa englanninkielisillä kuvausaiheisilla letkautuksilla, kuten "Cheese". Kai se on ihan hauska sana muittenkin kuin korealaisten mielestä. Kuvaus oli ilmeisesti success, koska kameran minulle luovuttanut (ja digikuvauksen alkeet neuvonut) herrasmies hymyili kuin Hangon keksi aina minut nähdessään. Tai sitten se on vain heidän kulttuurinsa tapa lievittää tuskaa, jonka joku kokee epäonnistuttuaan. Tiedä häntä.

Sittenpä torstai-iltana nähtävyyksistä väsyneinä palattiin Thaisukolle. Enjalat oli hyvässä uskossa lähdössä kotisuomeen perjantaiyönä, kunnes torstai-iltana n.klo 20.30, Juuso ilmottaa, että tosiaan, kentällä pitäis olla jo puolentoista tunnin päästä. Lento lähti kyllä perjantaina, mutta klo 00.15, eli kentällä pitikin olla jo torstaina. Tittiditiitidii! Onneks sitten Thaimaan lähetti Lehtimäen Tuomo Thaisukolta, lähti Oton kans viemään Enskoja lentokentälle. Ei olla muuten ikinä nähty nopeempaa pakkaussessiota! Vartissa kaikki oli valmiina lähtöön :D

Vieteltiin sitten Juhannusviikonloppu ihan kaksistaan. Käytiin pe Bangkokin keskustassa katsastamassa mellakoitsijoiden mestat ja hankittiin bussiliput la-su yölle Chiang Maihin. Juhannusaattoilta meni Thaisukolla leffan ja märsyjen parissa. Ja kuten kunnon helluntalaisille kuuluu, katsoimme Konffaa netin välityksellä...ja kuuntelimme tietysti kokouksia.

Chiang Main kuulumisia (Kirjoitettu tänään keskiviikkona 30.6.):

Sunnuntaina ennen aamukuutta saavuttiin Chiang Main bussiasemalle (liskojen yö oli takana, kiitos kuorsaajan), josta otettiin Tuk Tuk keskustan suuntaan. Ei jaksettu ruveta tinkaamaan, joten kuski vei meidät riistohintaan uudenkarhealla kolmipyöräisellä (pakoputki hajotti tärykalvot, akselit roikku ja paukku ja kamu ajo kurvit suoriks, ekaa kertaa Ottoakin pelotti.) Cmain keskustaan. Löydettiin onneksemme ensihätään sellanen ihan kiva hotelli, jonne päästiin aamupäiväksi lepäämään ja jossa vietettiin eka yö. Sunnuntaina lähettiin metsästämään hotellia ihan "tositarkoituksella" ja löydettiin sitten ihan mahtava guest house, johon sitten asetuttiin maanantaina ja jossa edelleen viihdytään. Tää on tällanen japanilaisvaikutteisesti sisustettu luukku, jossa on atmosfäärit kohdillaan! Henkilökunta on mukavaa ja aamupala on ainakin kahden aamun jälkeen pysynyt sille tarkoitetussa osoitteessa. Vuokrattiin myös skootteri (riistohintaan!), jolla ollaan huristeltu kaikki päivät. Maanantaina ajeltiin läheisen vuoren huipulle (huudatettiin hana pohjassa kaks päällä mäkiä ylös), jossa päästiin vierailemaan temppelialueella sekä luonnonsuojelupuistossa, ja josta nähtiin Chiang Mai koko komeudessaan. Eilen käytiin tutustumassa Chiang Main eläintarhan eläimiin. Olivat oikein mukavia :D. Otto löysi yllättäen yhteisen sävelen orankien kanssa!

Eilisiltana päästiin sitten nauttimaan Saarnin perheen seurasta ja hyvästä thailaisesta ruuasta. Käytiin siis vierailemassa Oden Thaimaan aikasen koulukaverin Laten luona. Ovat perheineen täällä töissä puolisen vuotta. Lateilla (Saarneilla) oli tappajakani pihassa ja se meinas syödä Oton (jäi varmaan muutama orangin karva paitaan siltä korkeasaaren reissulta). Päästiin kuitenkin jänistä karkuun sisälle ja Ottoa ei enää jännittänyt niin paljon. Noora taas puolestaan on melkonen jäniskuiskaaja, koska rakas märehtijä(?) ei osoittanut viitteitä aggressivisuudesta Nooraa kohtaan. Ehkäpä nähdään Saarneja vielä loppuviikosta...!

Huomenna torstaina onkin sitten ultimaalinen turistipäivä! Vedetään Thailand-paidat, vyötärölaukut sekä mokkasandaalit niskaan ja lähetään opastetulle One Day Super Duper Adventure Trekking ja White Water Rafting in Ultimate Mountain Hilltribe Experience For German And All Other Tourists Including Elephant Riding And Shark Swimming In A Pool Infested By Snakes Brought To You By Thai Speaking Mountain Guides Of Chiang Mai Thailand- tyyppiselle retkelle korelaisten ja muiden ihmisten kanssa. On varmaan jännää.

Näkymä Baiyoke-tornista Bangkokiin...

Yhdessä me tölkki. Käytiin poltettujen tavaratalojen luona..

Löydettiin vihdoin musakauppa! :D

Otto and his new friend Coco! :)

Noora and crocs Lulu and Biffo! ;D Arghs!

View from a viewpoint! :)

Videoita reissusta...

Ridin a tuk tuk in Bangkok...




Ridin a bike in Phuket...

Back in Bangkok baby!

Hei ihmiset!

Viikko on hurahtanut viime päivityksestä, kun ei olla päästy netin äärelle. Snorklaus-reissun jälkeen röllöteltiin vielä muutama päivä Railay-biitsillä. Meidän oli tarkotus käydä vielä yhden iltapäivän venereissulla läheisillä saarilla, että oltais päästy snorklailemaan enemmän, mutta monsuunituulet sotki suunnitelmat. Siispä nautittiin sitten hotellimme rentouttavasta allaselämästä. Hotellilla tavattiin muutamia mukavia israelilaisia nuoria, ja oltiin aika hämmästyneitä siitä (Noora ehkä myös vähän kade), että Israelissa naiset käy jopa 3 vuoden armeijapestin. Esim. yksi likka oli asespesialisti! ;)

Poistuttiin sitten Railay-biitsin aurinkoisilta rannoilta perjantaina aamupäivällä ja matkattiin täyteen ahdetulla minibussilla kohti Phuketia. Busassa tavattiin ja tutustuttiin norjalaiseen pariskuntaan, Oysteniin ja Synneen, joiden kanssa asetuttiin samaan hotelliin Kata-biitsille. Vuokrattiin lauantaina skootterit, jotta päästiin näkemään Phuketin rantoja ja muita maisemia vähän kätevämmin. Niinhän siinä sitten kävi, että Otto napsautti meille sakot, kun paikallinen poliisi piti ratsiaa läheisellä Patongin rannalla, eikä Otolla ollut ajokorttia mukana. Sakko oli 300 bht, mutta Ode sai puhuttua summan 200 bht poliisiasemalla. :D

Kaiken kaikkiaan Phuketista jäi ihan hyvät fiilikset, vaikka oltiin kuultu monilta, että se olis aikamoinen turistirysä. Saatiin me kyllä osaksemme paljon uusia "ystäviä", kuten burmalaisia, intialaisia ja nepalilaisia kauppiaita, jotka tuputtivat millon mitäkin rättiä tai ryysyä kuuluisilla "Hello my friend" tervehdyksillä. Kaikkein pahinta oli suomea puhuvat kauppiaat ja ravintoloitsijat. Eihän me olla tultu toiselle puolelle maapalloa kuuntelemaan kuinka paikalliset taitavat suomen kielen...

Sunnuntaina käytiin sitten pelaamassa vähän minigolfia läheisessä Dino's bar & minigolf -paikassa. Golfaaminen oli hauskaa kunnes Tessa ja Juuso kohtas toisiks viimisellä reiällä parimetrisen käärmeen. Otto oli tietysti heti taskulampun ja kameran kanssa jahtaamassa käärmettä, mutta se ehti luikerrella Tessan kiljahduksesta säikähtäneenä takas pusikkoon Oden harmiksi.

Tultiin sitten toissayönä VIP-bussilla Phuketista Bangkokiin. Matka kesti n.12 tuntia ja vaikka bussissa oli leveet ja mukavat penkit, niin liskojen yöhän se oli. Eilinen päivä oltiin siis hieman väsyjä, mutta Thaisukon kotoisat oltavat sekä talon hengettären Oonin loihtimat herkut auttoivcat meitä taas palautumaan matkauupumuksesta. :) Illalla jaksettiin vielä käydä läheisellä The Mallilla leffassa. Tänään Enskat (=Juuso&Tessa) halus päästä shoppailemaan tuliaiset Bangkokin keskustasta, joten siellä sitten pyörittiin koko iltapäivä. Nähtiin keskustassa myös Oysteniä ja Synneä, jotka viettävät viimeisiä lomapäiviään Bangkokissa.

Ainiin, ja tänään Noora pääsi huristelemaan ekaa kertaa Tuk Tukilla. Meno oli aika maltillista keskustan ruuhkissa, joten eiköhän samaa kyytiä kokeilla vielä jatkossakin. :)

Nyt tsippaillaan pari päivää Bangkokissa, Enskat lähtee perjantaina takasin Suomen lämpöön ja me suunnataan Chiang Main viileisiin atmosfääreihin. Sieltä ois tarkotuksena esailla jotenkin Ko Taolle...

Katottiin Black Eyed Peasin keikkaa 3D:nä.

Milo, the baby elephant.

The biker girls. :D

Tällä mentiin tuhatta ja sataa!
Ps. Äidit älkää huolehtiko, hengissä selvittiin.

Hiring a Tuk Tuk. Öystein is showing his triceps, which he has trained for whole his life!

Leffaherkut.

Tessa, Öystein ja Sunne Tuk Tukissa.

The new hats, us and the Tuk Tuk.

Noora sai ilmaset botoxit!

Terve kaikki aivotoiminnoiltaan nilviaista ylemmat!

Ei sitten paasty eilen reissuun Phi Phille monsuunin aiheuttaman voimakkaan merenkaynnin takia, joten kavimme siella sitten tanaan kun oli aallot vahan maltillisemmat. Ja oli muuten aivan mahtavaa! Vesi oli kirkasta ja taynna kaikkea jannittavaa katseltavaa. Kaytiin Bamboo Islandilla, Phi Phi Lehlla seka Phi Phi Donilla. Kaytiin myos paikassa jossa The Beach elokuvan "the perfect beach" oli. Lahinna siella oli punottavia saksalaisia ja kalpeita korealaisia, joten pikkanen pettymys se oli...maisemat oli kuitenkin tosi hienoja. Valkeeta hiekkaa ja kirkasta vetta...

Paastiin snorklailemaan ihan urakalla ja nahtiin paljon erilaisia kaloja ja koralleja. Nahtiin Nooran kanssa clownfish eli Finding Nemo- leffasta tuttu fisu! Oli veikea ilmestys. Ne vartioivat omaa aluettaan korallien keskella sitkeasti! Isoja kaloja ei juurikaan nahty, mutta muutama n.60 cm punainen meduusa nahtiin. Veneen apumies antoi Otolle ananaksen, jotta poju paasis syottamaan kaloja. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes isompi monni erehty luulemaan Oton sormea ananakseksi...ei mitaan sormi sailyi, mutta kala saikahti pahaa makua. :D

Meduusat oli melko ongelmallisia ja saatiin "stingeja" tosi paljon. Pienet, noin 10-15cm meduusat oli lapinakyvia ja niita oli tosi vaikee havaita. Otto sai n. 10 pistosta ja Nooraa pisti ylahuuleen silleen, etta Nore on nyt Hollywoodtahden nakonen botoxhuulineen. :)

Kuvassa ei taysin ilmene todellinen ylahuulen turvotus.

Tanaan kaytiin kattomassa uutta hotellia jossa on parvekkeet ja pelit ja vehkeet. Ja viela hyvat nakymat! Irtaudutaan huomenna tamanhetkisesta bungalowista sinne hyvin mielin. Tanhetkisen majapaikan isanta on sen verran kova kenraali etta en tiia paastaanko ihan helpolla lahtemaan.

Pusuja ja haleja kaikille tasapuolisesti!

Tuk-Tuk-Tukkeee! Bongattiin talon seinustalta viime yona tama veikea veijari! Imukupit jaa ihoon kiinni ja toi pystyy puremaan peukalon irti (nain legenda kertoo :D). Lisko on siis tukkee.

Toissailtainen picnic!

BTW! Meita luultiin tanaan ruotsalaisiksi....mitahan siita sitten ajattelisi.

Paratiisisaari loydetty!

Paivien paivaa arvon ihmiset ja muutkin lukutaitoiset!

Valitamme sita etta skandinaaviset nappulat puuttuvat nappaimistosta ja nain ollen joudumme "huonolla suomella" saveltamaan blogia. Koetamme kayttaa mahdollisimman vahan sanoja jotka sisaltavat naita kirjaimia. Siispa asijaan...

Seikkailimme tiemme Suvarnabhumin lentokentalle josta lensimme Krabi Towniin. Lentokoneessa Juuso jutteli Eric Claptonin (ainakin melkein) kanssa ja oli tasta aivan mehuissaan. Paastiin perille hengissa joten plussan puolella ollaan. Krabilla sitten odottikin "Hello mistaa" ja "taxii"- tyyppisia huutelijoita jotka huuhtelivat idyllisen ensikosketuksen mallikkaasti hikisilta hartioiltamme pois. Taksikuski ei muka tienny mihin mennaan ja pysahtyi Krabi Townin satamaan kysymaan "neuvoa". Satamassa oli kuitenkin tarjolla hotellia ja edullisia kyyteja lahisaarille, joten karttani ei kiinnostanut naita neuvojia. Kuin taikaiskusta kuski sitten osas karttaa nakematta ajaa perille ja paastiin Krabin ghettoon. Majapaikkana oli KR Mansion ja en voi muuta kuin epasuositella paikkaa kaikille ko. paikassa matkaaville. Oli melkonen "shithole".
Mina (Otto) sairastuin viela vahan yolla kun peitto oli liian ohut ja ilmastointi kovalla. Ei voi mitaan...niin ja sitten kavimme katsastamassa ylakerran baarin ja hiuksiaan hiveleva ladyboy katseli Ottoa ehka vahan liian kauan...Noora oli jarkyttynyt kaikesta tasta. :D

Seuraavana aamuna kokosimme itsemme ja kerasimme hermojemme rippeet likaisen hotellihuoneemme lattialta. Odotimme innolla sita, etta paasisimme tutustumaan hieman hehkeampiin kohteisiin. Kopoteltiin lavataksilla Ao Nangiin ja jokainen sai varmasti vuosittaisen annoksen dieselin pakokaasuja. Maisemat alkoivat olla mahtavia ja Ao Nangissa tuntui silta etta nyt alkaa LOMA! Ostettiin kaikki pakollinen (sandaalit, pyyhkeet, rantamatto, pilatesvideo, sombrerot, aloeveravoidetta, nahkatakit ja uikkarit) ja sippailtiin long tail boatilla railay-biitsille!

Aivan mahtava paikka! Just sellanen mita Aurinkomatkojen mainokset yrittavat ihmisille myyda. Valkosta hiekkaa, kirkasta vetta ja ruskettuneita saksalaisia ja britteja pelaamassa krikettia. Noei...mutta melkein kuten elokuvasta The Beach! Kaikki on taalla melko kallista mutta onneksi on low season niin paastaan vahan halvemmalla. Hotelli maksaa 1000bht yolta ja huoneet on tosi isoja ja mukavia. Asutaan Bungaloweissa Enskojen kanssa ja hotellilla on oma uima-allas!

Huomenna lahetaan Phi Phille sukeltelemaan ja katsastamaan paikat. Jos siella on hienoa niin saattaapi olla etta lahetaan sinne muutamaksi paivaksi...ohessa muutama kuva, ne ehka puhuvat puolestaan. Elkaa uuvuttako itteenne siella Suomen helteessa :D

Kuumat Kulhomaet lavataksin kyydissa maistelemassa dieselin sulotuoksuja! (Huomio Oton uusi muhkea kello (3euroa).)

Reppureissaajien invaasio railay-biitsille! Seuraavaksi lahettiin ettimaan ultimaalista lohoilyparatiisia. Ei ollu muuten paikalliset alkuasukkaat ennen nahneet noin valkosia ihmisia... ;)

Laskuvesi bungalowimme edustalta...ihan hyva.

Sunset today @ Phranang Beach, it was amazing!