Matkalla Thaivaassa: heinäkuuta 2010

Päivien päivää teille kaikille metsiemme miehille ja naisille!

Thaimaahan maastoutumisen viimeinen vaihe on ohi ja suoritimme sen kiitettävillä arvosanoilla! Olemme jo harjoitelleet tätä jaloa taitoa lähes viisi viikkoa ja molempien kyvyt ovat kehittyneet jo lähes mestarillisiin mittasuhteisiin. Edellytykset thailaiseksi maastoutumiseen eivät olleet kovinkaan hyvät, etenkään Otolla, joten olemme erittäin tyytyväisiä päivän kuntoon. Noora suoritti kurssinsa viimeisen vaiheen tiistaina ja Otto puolestaan keskiviikkona. Kävelimme pitkin möhömahaisten saksalaisten kansoittamaa pikkukujaa Hua Hinissa, kunnes hierontapaikan mamma vetäisi meidät turvaan korealaisten turistien Nikoneiden pakottavasta puristuksesta. Otto väänsi kättä hierontapaikan hinnoista thaiksi ja valotti myös historiaansa Kaakkois-Aasian niemimaalla. Tästähän mamma innostui ja kysäisi ohimennen Noora osoittaen, että onko tämä sinun thailainen tyttökaverisi. Nooran osalta kurssi oli näin ollen HYVÄKSYTTY!

Oton tulikoe odotti puolestaan nousuveden liplatellessa varpaidemme juuressa keskipäivän aikaan Hua Hinin rannalla. Kuten kunnon punoittaville turisteille kuuluu, mekin vuokrasimme elintasollemme soveliaat joka suuntaan taittuvat rantatuolit. Rantatuoleista käsin annoimme meille niin rakkaan UV-säteilyn käristää jo ennalta punoittavia varsiamme, jotka olimme kuitenkin valelleet ennaltaehkäisevästi aurinkorasvalla, mutta turhaan... Mamma (eri kuin edellisessä tarinassa) vuokrasi meille tuolit asevelihintaan ja kaupanteon yhteydessä Otto välitti henkilöhistoriaansa myös hänelle. Otimme aurinkomatkojen suositusten mukaisen määrän auringon säteilyä ja aloimme hivuttautua lievästi punoittaen kohti hotelliamme. Rantamamma kuitenkin pysäytti meidät, ja kysyi Otolta onko hänen äitinsä kenties thailainen. (!?) Näin ollen voidaan sanoa, että kurssi on myös Oton kohdalta hyväksytty. Olisi ollut ehkä liioiteltua, mikäli mamma olisi kysynyt, ovatko Oton molemmat vanhemmat thailaisia. Luulisi jo vähän pöljemmänkin tajuavan, että vaalea tukka, 100+ -kilon elopaino, 187 sentin varsi ja thain puhuminen murtaen eivät välttämättä vastaa puoliksi thailaisen henkilön tuntomerkkejä. Mene ja tiedä.

Aika Hua Hinissa on mennyt todella rattoisasti ja meillä on ollut sangen mukavaa. Bussimatka Chiang Maista Hua Hiniin oli puolestaan jännittävä ja täynnä yllätyksiä. Nukuimme. Noei... Sotilaat ratsasivat bussimme ja etsivät ilmeisesti huumeita, aseita ja tai etsintäkuulutettuja rikollisia. Meihin sotilaat eivät kuitenkaan kajonneet, joten Noora sai Hua Hinissa myytyä salakuljettamansa burmansimpanssipariskunnan käypään hintaan. Näin ollen loppumatkamme budjetti oli turvattu.

Hua Hin on pitänyt sisällään motskariajelua, apinoita, thaiboxingia ja golfia. Golfissa Noora löi Hole-in-onen joka kerralla, vaikka reikiä ei ollut olemassa. Otto puolestaan meinasi kalauttaa golfpallolla päähän keski-ikäistä brittiherrasmiestä, joka oli puttailemassa etumaastossa. Tiistaina vuokrasimme custom-mallisen Honda Phantomin, jolla päristelimme koko päivän pitkin Hua Hinin pölyisiä teitä. Nooralla oli aavistuksen huono aamu, ja päivä, joten jalan polttaminen motskarin pakoputkeen ei edesauttanut tuosta tilasta toipumista yhtään. Otto yritti puolestaan kompensoida tätä ajamalla ajoneuvon rakenteen suurinta sallimaa nopeutta. :D (Äidit HUOM! Tämä on fiktiota, vähän niinkuin supermieskin!) Ajelimme n. 150 km (eli vajaan tunnin ajan) ympäri Hua Hinia ja nautimme vuoristoisen ja Siaminlahteen kauniisti laskeutuvan merellisen maiseman harmoniasta.

Otto vei Nooran katsomaan thaiboxingia toissailtana, jottei Nooran Thaimaan sivistykseen jäisi nyrkin mentävää aukkoa. Otteluita oli kaiken kaikkiaan kuusi. Yhdessä lasten matsissa pikkupoika tyrmäsi alakoukulla toisen jannun kanveesiin ottamaan lukua. Kaveri tosiaan otti lukua ja makasi tajuttomana vähän aikaa. Paikan päällikkö (itse King Kong) huusi vain kehän reunalta "Mai pen lai!" eli ei mitään hätää, ei niin väliä. Olimme lievästi järkyttyneitä, tai ainakin Noora oli. Poika kuitenkin virkosi ja lähti tappion karvaan kalkin nielleenä nyrkkeilystadionilta ulos. Eikä tässä vielä kaikki, paikalla oli myös australiais-saksalais-kiinalais-thailainen polttariseurue ja pojat onnistuivat kiitettävästi haisemaan yhtäaikaa viinalle ja valkosipulille. Game over -paitaa kantava playoff-partainen aussi kantoi mukanaan vaalenpunaista nallea ja pääsi jopa käymään kehässä oikeiden thainyrkkeilijöiden kanssa. Tyrmäystä ei tullut, mutta eiköhän kaveri tule ottamaan tuleviasuudessa lukua vielä monta kertaa. :D Thaiboxing oli kuitenkin antoisa kokemus ja otteluiden lopuksi Noora pääsi kuvaan itse mestarin kanssa.
Löydettiin myös Mike ja Mehis, tai oikeastaan Mehis löysi meidät. Sorruimme turisteille suurimpaan syntiin, eli teetättämään Nooralle mekon. Toisaalta se oli hyvä ase kaikkia niitä 1500 tailoria vastaan, jotka yrittivät myydä meille kasmirinvillaisia pukujaan "special pricella". Pystyimme vaan vastaamaan (suomeksi tai englanniksi, koska ovat lähes kaikki Nepalista, Burmasta tai Intiasta) ,että meille on jo tulossa. Henkisestä pahoinvoinnista toivuttuamme tajusimme kuitenkin, että Nooralle on nyt kuitenkin tulossa hieno purppuranvärinen leninki. Tämän kaiken innnoittamana halusimme koota listan Sinulle, joka haluat välttää kaupstelijoiden julmat metkut täällä Kaakkois-Aasian ostosparatiisissa:

1. Vuokraa mopo. Näin ollen Tuk Tuk -miehet, lavataksimiehet tai mitkään miehet eivät pääse yrittämäään minkään kulkuvälineen tarjoamista sinulle.
2. Aja sivukujilla niin kovaa, että tailorit pakenevat sisätiloihin terveen itsesuojeluvaiston pakottamina.
3. Sivuuta kaikki "Terveterve" ja "Oletko suomalainen?" huudot ja vastaa: "Dude, I'm from South Africa, so I don't understand what you're talking about!?"
4. Leiki köyhää, ja vetäise tyhjä jogurttipurkki takataskusta pyytäen tailorilta rahaa. Voit myös tehostaa efektiä laittamalla sinne jo muutaman kolikon etukäteen. Ei varmasti pyydä teetättämään pukua.
5. Sano, että olet niin hankala asiakas, että juttu saattaa mennä oikeuteen jo ennenkuin kankaat on valittu.
6. Näytä vihaiselta.
7. Sano, ettet ole syönyt vähään aikaan, ja että nyt maistuisi intialainen tai jopa nepalilainen!
8. Näytä kaverille pala ja sano, että teillä ei kuitenkaan riitä kangasta.
9. Leiki thailaista. Me olemme siinä jo onnistuneet. :)

Btw, jos jotain ärsyttävää pitää hotellipalveluista sanoa, niin suomalaiset kakkapyllyt (eli me, jos et ymmärtänyt) ovat joutuneet pyytämään respasta lisää wc-paperia, koska Room service pihtaa sitä. Sen pituinen se.

Nöyrät kirjeenvaihtajanne maailmalta,
Tiedätte kyllä ketkä

Ps. Otto on flunssan ja kuumeen kourissa ja suoltanut tätä tekstiä yhteistyössä Nooran kanssa sängyn pohjalta. Näin ollen emme vastaa juttujen tasosta tai siitä ettei tasoa ole olemassakaan.

Nooran swingi oli huimassa kunnossa...(Mikko Ilonen olis kateellinen...)

Otto löysi nokkivan kaverin. (nok = lintu thaiksi)

Turpaan vaan ja onnea. Kuvassa vasemmalla oleva kaveri voitti matsin.

Hua Hin koko komeudessaan Khao Takiabilta (Apinavuorelta) kuvattuna.

Kyllä tällä kelpas pärräillä...vähän oli kyllä mopo...tosin..

Päivien päivää te rakkaat ystävämme siellä tundraisilla takamailla!

El Tourismo! Suomeksi turismi, englanniksi tourism. Tarkoittaa sananmukaisesti kiertelemistä, palloilemista, esailemista, poukkoilua, jormailua, säntäilyä ja neppailua erilaisilla turistikohteiksi luokitelluilla alueilla, joilla punoittavat saksalaiset ja Nikonejaan kaulassa raahaavat korealaisjapanilaiset turistit ottavat kuvia punoittavista kanssamatkustajista ja tämän jälkeen raahautuvat minibussiin hoitamaan kesivää niskaansa ja vilvoittelevat ilmastoidussa autossa 150-kiloisia varsiaan, joita he ovat uuvuttaneet 12 minuutin kuvauskierroksella, jossa täytyi nousta myös 16 rappua. Mutta ei näin meillä.

Torstainen matka muutti käsitystämme turismista, koska saimme iloiten matkata edellisestä tekstistä poiketen brittiläisten ja puolalaisten turistien kanssa. 10 hengen retkikuntamme piti sisällään 3 nuorta brittiä, 2 suomalaista matkaajaa sekä 5 hengen puolalaisen sukuseurueen. Kuka siis ei kuulu joukkoon? :) Noei, puolalaiset vaikuttivat rastoineen ja Bob Marley-paitoineen odottavan kovastikin Haile Selassien näkemistä matkalla. Joutuivat kuitenkin pettymään. Ihan mukavaa sakkia olivat, vaikkakin kävivät välillä pössyttelemässä ja silmät seiso päässä kuin särjillä. Yhdellä puolalaispojalla oli omien sanojensa mukaan kotonaan 1000 hämähäkkiä, 25 käärmettä, skorpioneja ja tuhatjalkasia. Tiedä häntä...mies aikoi vielä omien sanojensa (kenen muunkaan?) mukaan plastiikkakirurgiksi. Kiva yhtälö. Ei oikein tykänny Otosta, kun Otto kerto tappaneensa n. 10 käärmettä täällä asuessaan.

Brittiläiset taas puolestaan ovat jollain tavalla ärsyttäviä, vaikka tosi mukavia tyyppejä olivatkin. Eilinen oli menny pojilla pitkäksi joten he puhaltelivat jo minibussissa aika lailla. Kadehdittavaa ja ärsyttävää on se, että kun brittimies kertoo omasta ulostustarpeestaan (tai muusta em. liittyvästä), niin se kuulostaa aina hienostuneelta, sivistyneeltä ja herrasmiesmäiseltä. "Oh sir, you have some poop in your pants..." - "Oh, it doesnt matter, after all, im british!". Brittiseurueeseen kuulu myös Robbie Williamsin näkönen kaveri, joka oli ihan pihalla (liekö ollu rehabissa) koko ajan (kamu veti myös koko haikkauksen släbäreillä). Sitten mukana oli myös Hugh Grantin oloinen kaveri, joka oli viime Thaimaan reissulla telonu päänsä kattotuulettimeen ja tämän seurauksena hessulla oli miehinen arpi foreheadissa. Tämän sankarin tyttökaveri Becky (Vicky?) oli myös messissä ja hyttyset tykkäsivät hänen puhtaasta kuninkaallisesta brittiverestä! Eli herrasmiesten retki oli tuloillaan!

Ratsastettiin alkuun norsuilla ja tunnin reissulla päästiin ehkä 550 metrin matka, koska norsut söivät kaikkea reitin varrelta ja hankasivat jumbokokoisia kankkujaan joka ikisiin puunrunkoihin ja kiviin, joita matkan varrella oli. Kukin tyylillään ja suokaamme näille jättikokoisille nisäkkäille edes nämä pienet maalliset ilot. Viidakossa oli kuitenkin kiva seurailla huikeaa kasvillisuutta ja Canoni laulo kilpaa lintujen kanssa. Norsuilla oli myös kova kollektiiviinen tarve virtsata ja ulostaa. Kun yksi, niin kohta kaikki. Miltähän siitä pikkunorsusta tuntu neljännellä kerralla, kun se oli tyhjentänyt kaiken jo ekalla kerralla...? Emme varmaan tule koskaan tietämään?!?

Sitten haikattiin waterfallsille (nam tok thaiksi), joka oli ihan ok. Siellä oli aika paljon kuitenkin turisteja kylpemässä. Piti meidänkin käydä pulahtamassa, kun oltiin kerta sinne asti röllötelty. Sen pituinen se haikkaus.

Sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin (näin Thaimaassa)...ja puolalaisten pupillit pienenivät pienenemistään. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että meille jaettiin haisevat ja homeiset veneilyliivit ja kypärät. Tämän jälkeen alkoi kuivaharjoittelu...in to the boat...forward...Forward...FORWARD....FASTER...HARDER...SCOOTER...Everybody Down...Everybody left side...everybody right side...out of the boat. Tämän jälkeen saatiin kuninkaallisten koskimelojien stipendi ja valmistuttiin Mae Taengin koskiyliopistosta melatieteiden maistereiksi. ;) Sitten white...kröhöm...brown water raftingia...saatiin onneksemme jakaa kumivene brittiläisen pariskunnan kanssa ja veneemme kippari Mr.Bean (aikuisten oikeesti) osasi nuoresta iästään huolimatta ohjeistaa meitä pöljiä turisteja siten, että vältimme pahimmat karikot.

Raftingi oli mahtavaa!!! Vauhtia ei ollut paljon, mutta vesi pärskyi ja vene keinui ihan kunnolla. Harmiksemme koskenlaskua kesti vain n. puoli tuntia, koska iso puu oli kaatunu reitille ja jouduimme kiertämään sen maateitse lava-autolla. Toisen venekunnan kippari "Rambo" oli ilmeisesti joukon alfauros, jota muut thailaiset veneilijät ihaillen seurasivat. "This is Rambo, he's gonna take care of you...". Miehen "huumori" oli jopa thailaisella mittapuulla outoa, joten jutut alkoivat tympimään suomalaisia punaniskoja jossain matkan vaiheessa. Tämä sankareiden sankari pärski melalla vettä meidän päälle muka "huomaamatta" ja oli kuin mitään ei ois tapahtunu. Nohh...olihan se ekalla kerralla ihan hauskaa mutta toinen, kolmas, neljäs...nnännes...kerta ei enää naurattanut ihan niin paljoa. Tämä viidakoiden setä hauskuutti meitä myös leikkimällä hukkuvaa. Oli kuitenkin hyvä reissu.

Tämän jälkeen mentiin Hmong-vuoristoheimon kylään ja tuntu vähän hassulta mennä elvistelemään sinne toisten asumuksiin...noh, kai ne saa rahaa siitä. Heti kun pickuppi tuli pihaan niin mummo vetäs tuotteet tiskiin ja koitti höynäyttää turisteilta rahat pois. Meitä ei oikein kiinnostanu ostaa mitään kun oli housut märkänä ja orastavan pissitulehduksen pelko pakotti takaraivossa... :D Koko paketti makso meiltä 2000 bht (50e), joten ei paljoa...ja oli kyllä rahansa arvoinen. Suositamme!

Käytiin hakemassa torstai-iltana uus skootteri! 135-kuutioinen Jammu, joka oli aika namu. Kulki jotain 120kmh (ÄIDIT HUOM: lukekaa 45kmh). Nähtiin sitten perjantain liikenteessä kaksi kolaria..ensimmäisessä keississä oli thailainen poika esaillu itsensä kumoon ja piteli jalkaansa ambulanssimiehistön ihmetellessä tapahtunutta. Toinen keissi sattu sitten ihan meidän nenän edessä...ajettiin toisen (kas kun ei saman) thailaisen pojan perässä ja mummeli päätti ylittää tien kohdasta jossa tien ylitys ei ole sallittu. Mummo jäi jotenkin arpomaan keskelle tietä ja jannu vatuloi jarrujen kanssa ja lukitsi etummaisen renkaan lukkojarrutuksella siten, että mopon etupää karkas alta ja heitti kuskin pois selästä. Mopedi jatkoi kuitenkin matkaansa eteenpäin keilaten mummelin kumoon. STRIKE! Onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin ja kaikki pääsivät omin jaloin pakenemaan onnettomuuspaikalta. Seurasimme tilannetta noin 5 m päästä (ÄIDIT HUOM: Tämä on fiktiivinen tarina :D). Noora ei ollu tyytyväinen ajovauhtiin ja huusi takaa koko ajan: "Otto, aja kovempaa!". : )

Lähettiin perjantaina elvistelemään käärmefarmille Mae San kauniisiin maisemiin (n.12km Cmaista). Käärmefarmi oli uskomaton elämys ja Otto ei meinannu pysyä housuissaan (ei oo laihtunu eikä lihonu kuitenkaan)...Kuningaskobria, erilaisia pythoneita, puukäärmeitä, vipereita, racereita...ym. Pojat pistivät myös esityksen pystyyn ja selostaja matki käheällä äänellä yhdysvaltalaisia nyrkkeilyselostajia. Ja tämä asiahan huvitti meitä suuresti. Täysin itsesuojeluvaistoton herrasmies leikki siaminkobrien kanssa ja lopuksi lypsi (vähän eri tavalla kuin mitä sana "lypsää" antaa olettaa) niiltä myrkkyä pieneen purkkiin. Saatiin myös koskea ko. kobraa ja pidellä pythonia harteilla...AIVAN MAHTAVA PAIKKA!

Löydettiin matkalta ihan idyllinen kahvila, jossa Otto kävi täyttämässä päivittäisen kofeiinikiintiönsä. Aktiivipäivä jatkui ja suuntasimme matkamme muutamien mutkien kautta Cmai Night Safarille. Peurat jormailivat jo porttien luona ja lähestyivät mopoamme jännästi. Otto sai puhuttua liput puoleen hintaan "Thaimaassa asuvana työntekijänä". Toisin sanoen kassaneiti oletti, että olen em. henkilö. Ohjelmassa oli Savannah Safari (pimeässä vedettiin avobussilla eläinten seassa, jotka olivat pääosin Afrikasta. Osa eläimistä oli aitauksissa, osa ei.), Predator Prowl (samantyyppinen, mutta ohjelmistossa oli pääosin saalistajia, kuten nimi kertoo), Laser Music Show (Vesisuihkujen ja lasereiden avulla tehty jännä show) ja Jaguars trail (pääsi ite tsippailemaan 1.2 km lenkin, jossa oli paljon eläimiä näytillä). Ja ainiin...pitelimme leijonanpoikasta sylissä ja katoimme lähietäisyydeltä kun kaksi valkoisen bengalintiikerin poikasta leikki keskenään häkissä. Päivä oli success!

Lauantaina huiputettiin Doi Sutep ja Doi Pai, jotka ovat molemmat vajaan 1700 metrin korkuisia näppylöitä. Valittiin reissulle hyvä päivä, kun Cmain yliopiston opiskelijat viettivät vuosittaista tapahtumaa, johon kuului kiipeäminen Doi Sutepin huipulle. Alkuun fiilis oli: "hei, tosi kiva kun täällä on tänään paljon porukkaa", mutta tuokion päästä: "hei, tosi kiva kun ei päästä ylös eikä alas kun ihmiset ovat tilkinneet lavataksien ja maasturien jättämät aukot vuoristotiellä". Näin ollen matkanteko oli hidasta pujottelua, mutta päästiin kuitenkin huipulle ja näkymät olivat henkeäsalpaavat. Ajettiin mopolla Doi Pain camping groundille ja tien huonous teki reissusta melkoisen seikkailun. Takaisin tullessa saatiin sitten kokea monsuunisateen raikastava efekti ja voimme sanoa, ettei avokypärien kanssa kannata sateessa paljon ajella. Ja kansanviisaus sanoo myös, ETTEI skootterin ohut ja sileä rengas VOI mitenkään lähteä missään tapauksessa missään olosuhteissa vesiliirtoon. Kuivateltiin kamat hotskulla ja sitten Noora pääs skootterin puikkoihin enteillen ajoreissuja Hua Hinissa. Hyvin suju ensimmäiset ajot, vaikkakin paria autoa murjottiin:)

Nyt istutaan Central Airport Plazan (Cmain uusin ja hienoin ostari) Starbucksilla (Oton mielestä ehkä paras asia maailmassa Jeesuksen ja vaimon jälkeen) ja kirjotellaan blogia...bussi (rot tua thammadaa) lähtee klo 19.30 kohti Hua Hinia, jossa meitä odottaa määrittelemätön majoitus. Joten...toivotaan, että saadaan sieltä majapaikka kohtuullisella hinnalla ja altaalla ja wlanilla varustettuna. Ollaan Hua Hinissa perjantaihin asti ja suunnataan sitten Bangkokiin viettämään viimeisiä päiviä tässä uskomattoman hienossa ja ihanassa maassa. Ko Tao jää nyt ensi kertaan koska meidän haitari ei kestä sitä reissua.

Rakkain terveisin,

Tiedätte kyllä ketkä