Matkalla Thaivaassa: Cmai, we love you!

Tervehdys kaikki tasalämpöiset toverimme!

(Tämä teksti kirjoitettu lauantaina/sunnuntaina matkalla kohti Chiang Maita)

Ollaan ajelemassa VIP-bussilla kohti Chiang Maita Kamphaeng Phetin kohdalla ja kello on tällä hetkellä 1:12 aamulla/yöllä. Suomessa te vasta harjailette hampaitanne ja kulmakarvojanne enteillen hyviä ja makoisia koko yön kestäviä unia. Tämänhetkisen ajankohdan innoittamana ajattelimme kirjoittaa muutamia vinkkejä niille, jotka aikovat matkustaa pitkiä matkoja bussilla Thaimaassa. Here we go:

1. Kaikissa tapauksissa nukahda AINA ennen takapenkillä istuvaa kuorsaajaa.
2. Jos et nukahda ennen kuorsaajaa, voit yrittää herättää hänet loihtimalla ilmoille teatraalisen yskänkohtauksen. Lopputuloksena saattaa olla se, että saat koko bussin vihat niskoillesi ja kuorsaaja pärisyttää vanhaan malliin.
3. Voit yrittää herättää kuorsaajan heittämällä salakavalasti ja vaivihkaa vettä hänen päälleen. (HUOM! Poliisin silmin sulla on tässä tapauksessa motiivi, mutta ei alibia.)
4. Jos et nukahda ennen kuorsaajaa, laita korvatulpat. Vaarana on kuitenkin se, että heräät Chiang Main sijaan Vietnamista ja ihmettelet, miksei vettä tule Hanoista.
5. Voit myös yrittää leikkiä kuorsaajaa ja tällä leikkipärisytyksellä yrittää herättää hänet. Saat varmaan taas bussin vihat päällesi ja kuorsaaja jatkaa edelleen urakkaansa moottorisahamiehenä rallicrossiradalla.
6. Mikäli haluat laihtua, syö bussin tarjoamat herkkueväät. Ilmainen vinkki! Syö lentoemon tuoma sapuska, pyydä jopa lisää ja ota jälkkäriksi paketti tai pari Imodiumia. Näin ollen voit rauhallisin mielin nukkua (mikäli noudatit kohtaa 1.) ilman että velli valahtaa kesken unien housuun. Voit sitten määränpääsi hotellissa avata hanat ja laihtua 10 kiloa ripuloiden.
7. Edelliseen liittyen, koeta välttää bussin vessoja, ellet halua verensiirtoa kotimaassasi. Voit tosin tehdä sen täälläkin ja luovuttaa samalla vaikka toisen munuaisen, osan maksasta ja ehkäpä jopa kiveksen (koskee vain miehiä).
8. Voit yrittää telepaattisella tasolla vaikuttaa kuorsaajan unen laatuun.
9. Voit aina kirjoittaa blogia :)

Käytiin muuten Tessan ja Enskan kanssa torstaina Khao San Roadilla ja "temppelikierroksella", josta ei oo lapsille eikä oikein muillekaan mitään kerrottavaa. Khao San Roadin "hellomisterit" ja "terveterve" - intianpakistanilaiset huutelijat pistivät veren kiehumaan jo ihan ensimetreillä.

Hyvin ruskettunut mieshenkilö aloitti vuorovaikutuksen kanssani sanoilla: "terveterve, oletko suomi?". Vastasin tähän, että: "ei nyt huvittais puhua Thaimaassa suomea pakistanilaisen räätälin kanssa, joka on opetellut muutaman fraasin rakkaan kotimaani kaunista kieltä." Mies katsoi nappisilmillään minua suoraan silmiin ja sanoi: "Stockmannin laatua Anttilan hintaan!". Vastasin tähän: "Miten ois Mike Tysonin laatua Anttilan hintaan?". Kuinka ollakaan, opeteltujen fraasien takana piili herkkä ja kielitaitoinen mies, joka lähti kuin taikaiskusta heittelemään verkkojaan muille vesille. Khao San Road oli nähty.

Temppelit oli kiinni ja ruoka-aikaan hanakasti kotona ollut mies yritti saada meitä lähtemään kierrokselle toiselle puolen kaupunkia. Hinta laski jännästi 1200:sta bahtista 15 bahtiin ja haistelin palaneen käryä hommassa. Mies läpsi minua kummasti käteen puhuessaan ja suuttui kun emme lähteneet hänen tarjoamalleen luxusmatkalle. Voi olla, että hinta ois ollu sitten se toinen munuainen tai puolikas maksasta. Oli ehkä ihan viisasta, ettei lähetty.

Päivä oli kuitenkin muuten ihan makoisa ja löydettiin monia fantastisbriliantteja paikkoja. Baiyoke oli 306-metrisenä tolppana hieno nähtävyys ja sieltä näki koko Bangkokin. Otin myös kuvan esailevista korealaisista ja yksi heistä antoi pikakurssin digikameran toimintaan. Ois pitäny sanoa, ettei Fuji tee kunnon kameroita, mutta en osannu siinä tilanteessa sanaakaan koreaa. Otin kuvat ja hauskuutin porukkaa englanninkielisillä kuvausaiheisilla letkautuksilla, kuten "Cheese". Kai se on ihan hauska sana muittenkin kuin korealaisten mielestä. Kuvaus oli ilmeisesti success, koska kameran minulle luovuttanut (ja digikuvauksen alkeet neuvonut) herrasmies hymyili kuin Hangon keksi aina minut nähdessään. Tai sitten se on vain heidän kulttuurinsa tapa lievittää tuskaa, jonka joku kokee epäonnistuttuaan. Tiedä häntä.

Sittenpä torstai-iltana nähtävyyksistä väsyneinä palattiin Thaisukolle. Enjalat oli hyvässä uskossa lähdössä kotisuomeen perjantaiyönä, kunnes torstai-iltana n.klo 20.30, Juuso ilmottaa, että tosiaan, kentällä pitäis olla jo puolentoista tunnin päästä. Lento lähti kyllä perjantaina, mutta klo 00.15, eli kentällä pitikin olla jo torstaina. Tittiditiitidii! Onneks sitten Thaimaan lähetti Lehtimäen Tuomo Thaisukolta, lähti Oton kans viemään Enskoja lentokentälle. Ei olla muuten ikinä nähty nopeempaa pakkaussessiota! Vartissa kaikki oli valmiina lähtöön :D

Vieteltiin sitten Juhannusviikonloppu ihan kaksistaan. Käytiin pe Bangkokin keskustassa katsastamassa mellakoitsijoiden mestat ja hankittiin bussiliput la-su yölle Chiang Maihin. Juhannusaattoilta meni Thaisukolla leffan ja märsyjen parissa. Ja kuten kunnon helluntalaisille kuuluu, katsoimme Konffaa netin välityksellä...ja kuuntelimme tietysti kokouksia.

Chiang Main kuulumisia (Kirjoitettu tänään keskiviikkona 30.6.):

Sunnuntaina ennen aamukuutta saavuttiin Chiang Main bussiasemalle (liskojen yö oli takana, kiitos kuorsaajan), josta otettiin Tuk Tuk keskustan suuntaan. Ei jaksettu ruveta tinkaamaan, joten kuski vei meidät riistohintaan uudenkarhealla kolmipyöräisellä (pakoputki hajotti tärykalvot, akselit roikku ja paukku ja kamu ajo kurvit suoriks, ekaa kertaa Ottoakin pelotti.) Cmain keskustaan. Löydettiin onneksemme ensihätään sellanen ihan kiva hotelli, jonne päästiin aamupäiväksi lepäämään ja jossa vietettiin eka yö. Sunnuntaina lähettiin metsästämään hotellia ihan "tositarkoituksella" ja löydettiin sitten ihan mahtava guest house, johon sitten asetuttiin maanantaina ja jossa edelleen viihdytään. Tää on tällanen japanilaisvaikutteisesti sisustettu luukku, jossa on atmosfäärit kohdillaan! Henkilökunta on mukavaa ja aamupala on ainakin kahden aamun jälkeen pysynyt sille tarkoitetussa osoitteessa. Vuokrattiin myös skootteri (riistohintaan!), jolla ollaan huristeltu kaikki päivät. Maanantaina ajeltiin läheisen vuoren huipulle (huudatettiin hana pohjassa kaks päällä mäkiä ylös), jossa päästiin vierailemaan temppelialueella sekä luonnonsuojelupuistossa, ja josta nähtiin Chiang Mai koko komeudessaan. Eilen käytiin tutustumassa Chiang Main eläintarhan eläimiin. Olivat oikein mukavia :D. Otto löysi yllättäen yhteisen sävelen orankien kanssa!

Eilisiltana päästiin sitten nauttimaan Saarnin perheen seurasta ja hyvästä thailaisesta ruuasta. Käytiin siis vierailemassa Oden Thaimaan aikasen koulukaverin Laten luona. Ovat perheineen täällä töissä puolisen vuotta. Lateilla (Saarneilla) oli tappajakani pihassa ja se meinas syödä Oton (jäi varmaan muutama orangin karva paitaan siltä korkeasaaren reissulta). Päästiin kuitenkin jänistä karkuun sisälle ja Ottoa ei enää jännittänyt niin paljon. Noora taas puolestaan on melkonen jäniskuiskaaja, koska rakas märehtijä(?) ei osoittanut viitteitä aggressivisuudesta Nooraa kohtaan. Ehkäpä nähdään Saarneja vielä loppuviikosta...!

Huomenna torstaina onkin sitten ultimaalinen turistipäivä! Vedetään Thailand-paidat, vyötärölaukut sekä mokkasandaalit niskaan ja lähetään opastetulle One Day Super Duper Adventure Trekking ja White Water Rafting in Ultimate Mountain Hilltribe Experience For German And All Other Tourists Including Elephant Riding And Shark Swimming In A Pool Infested By Snakes Brought To You By Thai Speaking Mountain Guides Of Chiang Mai Thailand- tyyppiselle retkelle korelaisten ja muiden ihmisten kanssa. On varmaan jännää.